Parisuhde - elämää isompi suhde
Filosofi Frank Martela sanoo, että ihminen on suhdelo – ei
yksilö. Aikamme, joka korostaa yksilöä saattaakin olla ristiriidassa sen
kanssa, että yksin ei ole hyvä olla. Ihminen on laumaeläin. Laumassa eläminen
on parantanut mahdollisuutta saada ravintoa, suojaa ja jäädä henkiin. Tietysti
voimme ajatella, että kivikaudesta on sen verran aikaa, ettei sillä ole
merkitystä, mutta evoluutio on hidas, joka tapauksessa hitaampi kuin elämänmeno
maapallolla nykyään on.
Ihmisellä on tarve olla tärkeä jollekin, tarve olla rakas ja
rakastaa. Pienen vastasyntyneen ensimmäinen kysymys on: ”olenko minä tärkeä,
pidätkö minusta huolta?” Kysymyksen vauva tekee katsellaan ja siihen katseeseen
pitää saada vastaus, että ” kyllä, sinä olet maailman rakastettavin ja suloisin
vauva”.
Tämä ensimmäinen dialogi, jonka käymme meitä hoivaavien
vanhempiemme kanssa, on merkittävä kaikkien muiden ihmissuhteiden kannalta
siitä alkaen. Varhaisessa vuorovaikutuksessa alamme rakentaa kykyä turvalliseen
elämiseen toisen ihmisen kanssa. Ihmisellä on tarve olla rakastettu ja tärkeä,
elää yhdessä tärkeä toisen ihmisen kanssa mutta osaaminen usein puuttuu.
Lisäkierrettä tulee tietysti, kun vanhempien oma
kulttuurinen tausta on kovin erilainen. Rakkauden huumassa ihminen tekee
kummallisia tekoja ja saattaa epähuomiossa alkaa uskoa vaikkapa, että
kaupunkilaisnuorukaisesta leivotaan rakkauden voimalla eränkävijä ja
luonto-osaaja. Vaikka rakkauden kieli on kansainvälinen, ei se välttämättä
riitä, kun ensimmäisessä kriisissä pitäisi kuvailla omia tuntemuksiaan, mutta
yhteistä arkikieltä ei ole. On eri asia puhua omista peloista ja syvistä
tunteista kielellä, jolla niitä on oppinut käsittelemään kuin kielellä, josta
hallitsee neljätuhatta sanaa. Ihmisellä on tarve kokea osaamista, uudessa
ympäristössä voi kuitenkin komeus olla osaamattomuus.
LAPE muutosohjelmassa pohdimme parisuhdetta – sen alkua ja
loppua, vanhemmuutta ja monia tapoja ja malleja olla perhe. Jokaisen
rakkaussuhteesta ja jälkikasvusta haaveilevan tulisi saada apua pyrkimyksiinsä.
enkä nyt tarkoita seuranhakupalveluja vaan sitä, miten toista ihmistä
lähestytään, miten olla liki ja suhteessa niin, että suhteen osapuolilla on
hyvä olla. Parit voivat saada apua huoliinsa ja murheisiinsa – ihan pieniinkin
– neuvolasta ja jatkossa perhekeskuksesta, mutta silloin on saattanut käydä
niin, että elämää hankaloittavia toimintapajoja on jo päässyt vakiintumaan.
Joten siirrymme siis vielä varhaisempaan vaiheeseen. Jotta
ihmissuhteet, parisuhteet ja monisuhteet voisivat toimia niin hyvin, kuin vaan
mahdollista, pitää ihmisille antaa työkaluja niissä onnistumisen. Parisuhteen
tuki alkaakin siis jo silloin, kun tuleva parisuhdehenkilöä odotetaan.
Ensimmäistä lastaan odottavalle raskaana olevalle ja toiselle tai toisille
vanhemmille kerrotaan, miten tärkeää on tuohon ensimmäiseen kysymykseen ”olenko
tärkeä, pidätkö minusta huolta?” vastaaminen. Neuvoloissa kiinnitetään paljon
huomiota varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen ja erinomaista, että näin on.
Lisää huomiota pitääkin jatkossa kiinnittää siihen, että
varhaisen vuorovaikutuksen ja ensimmäisen kiintymyssuhteen merkitystä lopulle
elämää avataan ja, että vanhempaa autetaan oman kiintymyssuhteen
tunnistamisessa. Miksi? Siksi, että turvattomasti tai välttelevästi
kiinnittynyt vanhempi elää omaa kiintymyssuhdetyyliään todeksi omassa
parisuhteessaan.
Ensimmäisen lapsen syntyessä vanhemmat joutuvat tekemään
tilaa kolmannelle. Riippuen aikuisten suhteen kestosta tai vaiheesta, voivat
tilan tekemisen haasteet olla kovin monenlaiset. Hyljätyksi tulemisen pelko
vaanii nurkan takana, kun vauvan hoivaaja keskittyy ”vaan vauvaan”, Jos asiaa
ei osata sanoittaa, jää toinen vanhempi ulkokehälle. Ei ole siis mikään ihme,
että pienten lasten vanhemmat ajavat parisuhdepurtensa karille juuri niinä
ensimmäisinä väsyneinä vuosina. Tämän me tiedämme, mutta tiedämmekö, miten
tilanne voidaan korjata?
Perhekeskuksessa pitää aktiivisesti kysyä jo raskauden
alkuvaiheessa parisuhteen vointia, miten teillä menee? Me kysyjät, kun
tiedämme, että monenlaista mutkaa voi tulla matkaan. Kysyjän pitää tehdä
tiedustelunsa niin, että vastaaja uskaltaa ja voi vastata. Ja kun pienikin
merkki lisäohjauksen tarpeesta on tunnistettu, on lisäavun löydyttävä
viipymättä ja samasta talosta (tai ainakin verkostosta). Rakkaussuhteessa pitää
voida olla myös heikko ja kokea, että vaikeina hetkinä kannattelua tehdään
vuoronperään.
Perhekeskuksissa osaaminen tulee vahvistumaan, kun
työntekijät ovat tietoisia toisistaan ja toistensa osaamisesta. Yhden osaaminen
kulttuurisissa kysymyksissä täydennettynä toisen osaamisella ryhmän vetämisessä
tai verkkopalveluguruna auttaa kaikkia viemään perheiden asiaa eteenpäin. Jotta
tulevat ihmissuhteet olisivat onnellisempia, pitää perhekeskuksessa tehdä
tiiviimpää yhteistyötä, sillä auttava ammattilainenkin on laumaeläin ja hyötyy
siitä, että koko lauma puhaltaa samaan rakkauden loimuun.
Katriina Bildjuschkin
Asiantuntija
Lapset, nuoret ja perheet -
yksikkö
Hyvinvointiosasto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
(THL)
Kommentit
Lähetä kommentti