Seurakunnat rohkeasti mukana Lapin LAPEssa


Itsenäisyyspäivänä istuin junassa ja oli kulunut tasan kymmenen kuukautta siitä, kun tulin ensimäistä kertaa Piispantalolle töihin helmikuun alussa. Aloittaessani tiesin tulevani töihin TURVA-hankkeeseen ja tiesin, että se on osa Perhekeskustoimintamalli Lappiin- hanketta, jonka tavoitteena on valmistella Lapin maakunnassa  perhekeskusmallia, jossa eri toimijat voivat toimia yhdessä perheiden parhaaksi. Siinäpä se, muuta en sitten oikeastaan tiennytkään. En osannut hahmottaa vielä valtakunnallista, kaikissa maakunnissa tapahtuvaa,  Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa LAPEa, enkä myöskään kaikkinensa vanhemmuuden ja parisuhteen tuen osa-aluetta. Hyvään alkuun hanketyössä minut auttoivat UUTE-hankkeen konkarit, he antoivat hyviä ohjeita ja tuuppasivat amatööriä eteenpäin.

Nyt ensimmäisen hankevuoden aikana on tapahtunut paljon asioita, monet hienot asiat ovat juuri alkamaisillaan. Välillä monitoimijaisuus ja sen eteenpäin vieminen on tuntunut hankalalta, mutta sitten  monet hienot yhteistyömuodot Hiippakuntamme seurakuntien ja eri toimijoiden välillä on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ja luonut uskoa sille, että kyllä tämä on mahdollista ihan kaikkialla. Hienot esimerkit ansaitsevat tulla kuulluksi ja uusille tulee antaa tilaa kasvaa.

Olen haltioitunut kerta toisensa jälkeen Tornion Perheiden talon yhteistyöstä, Kittilän ja Enontekiön perhekahviloista, sekä Ylitornion Tenavatuvasta. Huokaissut onnesta Rovaniemen Irti arjesta- leiristä ja Posion 10-polusta. Nämä monitoimijaiset mallit voivat olla pohjana tulevaisuuden perhekeskuksille ja näyttävät jo nyt hyvää esimerkkiä yhteistyöstä sinne, missä sitä ei vielä ole.

Ja mitä väkeä meillä onkaan töissä! Esimerkkinä innokkaat ja ennakkoluulottomat naiset perheasiainneuvottelukeskuksessa niin Torniossa kuin Rovaniemelläkin, heiltä ei mene sormi suuhun edes digivälitteisten palvelujen testauksen lähestyessä vaan rohkeasti nyökkäävät ja toteavat, että voisihan tuota kuvapuhelinpalvelua kokeillakkin!  Hatunnoston paikka Kemin, Tornion ja Rovaniemen kasvatuksen ja diakoniatyön väelle, joihin olen saanut tutustua ja saanut vaikuttua jatkuvasta työn kehittämisestä, ajanmukaisuudesta ja verkostoitumishalukkuudesta. Kiitos teille kaikille yhteistyöstä ja myös kaikille teille, joiden kanssa olen soitellut, kirjoitellut ja jutellut, mutta en ole nyt erikseen maininnut.

Olen istunut monet kerrat eri puolella Suomea Lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) –muutosohjelman seminaareissa, koulutuksissa ja tapaamisissa, niiden alustuksissa ja dioissa on lukenut SEURAKUNNAT isolla ja moneen kertaa. SEURAKUNNAT on kehuttu tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi ja toimijoiksi jo nyt, sekä  tulevaisuuden perhekeskuksissa. Ministereiden ja asiantuntijoiden puheissa seurakunnat on nostettu esiin ammattitaitoisen henkilökunnan vuoksi ja koettu lasten, nuorten ja perheiden tuen tärkeänä voimavarana. Tätä on ollut ilo kuulla ja ilo jakaa.

Meihin uskotaan ja meihin luotetaan, nyt meidän pitäisi vielä luottaa myös itseemme ja nähdä kaikkialla mahdollisuus yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, nyt kun meitä siihen valtakunnan, maakuntien ja kuntien tasolla pyydetään. Tämä on mahdollisuus, meitä tarvitaan. Yhessä tehen voimme tukea lapsia, nuoria ja perheitä entistä paremmin.

 

Hannele Heinonen
Tukea arjen vaativiin vaiheisiin
Lapin seurakuntien palvelut
perhetoimintakeskuksessa-

eli TURVA-hanke
projektityöntekijä
Teksti on julkaistu aiemmin Oulun Hiippakunnan UUTE-hankkeen blogissa, joulukuussa 2017

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä muuttuu, mikä juurtuu? Tutkitun tiedon asema käytännön työssä

Parisuhde - elämää isompi suhde

Saamelaisten kansallispäivän kynnyksellä